Ruokaa ja juomaa

                                 Tämä kukka pääsi mukaan siksi, että se on nätti.


 Monenlaisia seteleitä

Brasiliassa inflaatio jyllää huikeaa vauhtia realia alas, mikä on meille euroilla pelaaville hyvä juttu. Euron kurssi nousee koko ajan suhteessa realiin, ja pian meille on kaikki lähes ilmaista. Nyt vaihtokurssi on noin 2,8, mikä tarkoittaa sitä, että paikalliset hinnat pitäisi jakaa tuolla luvulla. Mahdoton juttu, desimaaleilla ei kerta kaikkiaan voi päässälaskuna jakaa eikä kertoa. Ajattelin oikaista homman ja alkaa jakaa kolmella kaikki. Kohta virallinen kurssi on siellä kuitenkin ja näin olen vain edellä muita. Ostokset tuntuvat tällä keinolla myös todella edullisilta. Suomessa voisi kokeilla ostoksilla käydessään vaihtaa eurot mielessään jonkin vahvan valuutan kurssin mukaan, jotta saisi hinnan näyttämään pienemmältä. Tämä voisi olla tuotekehittelyn paikka kauppiaille, ilmoitetaan jo valmiiksi tuotteen hinnat monella valuutalla ja ostaja valitsee mieluisimman. Sitten kun joku tiedustelee hintaa, voi vastata sen halvimman mukaan, ja sanoo vain numerot.

Jos totta puhutaan, ruoka on täällä kohtuuhintaista. Etenkin kaikki, mikä on paikallista ja täällä tuotettua tai kasvatettua. Brasilia on maatalousmaa, joka näkyy ruokakaupoissa. Liha on edullista, samoin kana ja kalakin, kun ollaan meren rannalla. Naudan sisäfile on kilohinnaltaan noin 14 euroa, joskus halvempaakin. Possua ei näytä olevan kovin paljon tarjolla. Vihanneksia on monenlaisia, ja suurin osa on todella edullisia. Tomaatti maksaa noin 4 realia kilo, eli meikäläisen laskuopilla vähän reilun euron. Pepino on avomaankurkun tapainen, mehukas vihannes, joka syödään kuorittuna, ja maksaa yleensä alle realin kilo. Minun laskutavallani näitä ostamalla saa taloudellista voittoa, koska kolme ei mahdu yhteen kertaakaan. Paikalliset tomaatit ovat melko rupuisia verrattuna suomalaisiin kauniisiin pullukoihin, mutta maultaan ne ovat hyviä. Vähän niin kuin vertaisi näitä brasilialaisia naisia suomalaisiin, mutta maku lienee paikallisilla myös karvas. Tai sitten happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, ja tässä tapauksessa minä olen se kettu.

                                                                                                         Vedenpuhdistamo
Vihannesten pesemisessä meillä oli alkuun hankaluuksia. Hanavettä täällä ei suositella juomiseen, ja arvelimme, ettei sillä voi pestä elintarvikkeitakaan. Vettä kun tuppaa aina jäämään johonkin salaatinlehdykän väliin, vaikka kuinka linkoaisi sitä. Eikä meidän residenssin varusteisiin kuulu edes salaattilinko. No, tiskialtaan yläpuolella on meillä sellainen vekotin, jossa on pikkuinen hana jonka vierestä tulee vettä, kun hanaa kääntää. Luulin laitetta alkuun jonkinlaiseksi vatkaimeksi, osia ei vaan ollut missään näkyvissä. Meille selvisi sittemmin ystävällisen paikallisen tuttavamme ansiosta, että kyseessä on veden suodatin. Tai saattoi olla, että puoliso keksi kääntää hanasta ja vesi tuli! Sieltä pitäisi tulla juomakelpoista vettä, jos suodattimet on hoidettu. Ensimmäisiä kertoja pesimme vihannekset tällä suodatetulla vedellä jonka jälkeen kuivasimme ne todella huolellisesti talouspaperiin. Sittemmin tämä tapa on kehittynyt, pesemme edelleen vihannekset suodatetulla vedellä, mutta kuivaus tapahtuu astiapyyhkeen sisällä linkoamalla. Eikä enää ole niin nuukaa, jos salaattiin hieman vettä jääkin. Hengissä ollaan, eikä vatsanväänteitä ole ollut paljonkaan.

Täytyy vielä selvittää, kenelle kuuluu vedenpuhdistamon suodatinten vaihto ja kuinka usein niitä kuuluu vaihtaa. Siivoojalla on täällä sellainen tapa, että hän käy kerran päivässä. Hän tyhjentää roska-astiat, lakaisee lattiat, tiskaa tiskit ja petaa pedin. Sitten hän siirtelee meidän tavaroitamme paikasta toiseen, viikkaa vaatteet pinoihin pikkukammarin sängyn päälle ja kokoaa pöydillä lojuvat tavarat pinoihin kirjahyllyn kulmalle tai piilottaa tavarat näkymättömiin jonnekin laatikostoon, joita tässä huoneistossa riittää. Meillä onkin sitten mukavaa puuhaa, kun etsimme kamppeemme entisille paikoilleen, joista taas seuraavana päivänä siivooja siirtelee ne pois. Parasta on, ettemme ymmärrä siivoojan kanssa toistemme puheesta sanaakaan, jotta asiasta voitaisiin keskustella ja tehdä uudet säännöt tähän leikkiin. Ihan varma en ole, mikä kuuluu asunnon hintaan, ja mikä ei. Ymmärsin merkillisen sananvaihdon ja ruumiinkielen seurauksena, että vessapaperi kuuluu meidän itsemme ostaa.

Sen lisäksi, että ruoka on täällä kohtuuhintaista, se on useimmiten oikein hyvää. Ravintoloita löytyy monenhintaisia ja monentasoisia. Annokset ovat valtavia, ja monesti pöytään tuodaan pyytämättä erilaisia alkupaloja, leipää ja levitteitä. Pihvi on ollut suosikkiruokani ravintolassa syödessäni. Pyydän aina pihvin kypsäksi valmistettuna ja saan sen yleensä hieman punertavana sisältä, eli juuri makuni mukaisena! Lisukkeena toimivat palmun sydämet, perunat erilaisessa muodossa ja tietysti punaviini kyytipoikana. Jälkiruokaan asti en ole pihviannoksen jälkeen kyennyt vielä yhtään kertaa. Ravintolasyöminen on ollut meidän perjantai-iltojen huvitus, muut päivät käivistelemme salaatilla ja pastalla. Joku meillä voi kyllä sortua välillä hampurilaiseen tai vehnäleipään iltapalaksi, mutta hyvin, hyvin harvoin.

Vihanneksia ja hedelmiä myydään pari kertaa viikossa toreilla, joita asumallamme alueella on pari. Viljelijät kauppaavat itse tuotteitaan, ja valikoima on runsas. Kaikkia hedelmiä mitä kaupataan, en ole ikänäni aikaisemmin nähnyt, saati sitten maistanut. Nyt pyrimme maistelemaan eksoottisia tuotteita ananaksen ja mangon lisäksi. Mangoja on muuten monia laatuja, kokeiltu on jo kahta. Toinen on hieman mehukkaampi, ja toinen helpommin leikkautuva. Hyviä oli molemmat, en muista laatuja. Paikallinen passionhedelmä, maracuja,  on melko kitkerä, mutta toimii hyvin caipirinhassa, eli juomassa, johon sotketaan ruokosokeria, pontikan tapaista väkijuomaa ja hedelmämehua. Useimmiten hedelmänä käytetään limeä, mutta muitakin on tarjolla. Tämä maracuja-juoma on suosikkini caipirinhoissa. Täytyy pyytää se vain niin, että laitetaan paljon mehua ja vähän viinaksia. Mehut täytyy mainita ihan erikoismaininnalla: ne ovat taivaallisen hyviä! En viitsinyt kuvata ruokia, jokainen on kuitenkin nähnyt erilaisia ruoka-annoksia. Eikä nyt just ollut saatavilla yhtään eksoottista hedelmää kuvattavaksi. Yksi ananas olisi ollut jääkaapissa, mutta sekin oli jo valmiiksi pilkottu. Muodoltaan se oli kyllä aamulla sellainen pitkulainen, vähän eri näköinen, kun Suomessa myytävät.

Blogin pitäminen on mukavaa. Saa ihan itsekseen ajatella ja todeta asioita, eikä kukaan pistä hanttiin. Kerrankin saan ääneni kuuluviin ilman vaikeuksia. Blogiharrastusta voisin suositella eräälle sukulaismiehelle, joka kertoi siskonsa vastailleen aina lapsena puolestaa kysyttyihin asioihin. Samaisen sukulaismiehen sisko on edelleen hyvä kommentoimaan tilanteita ja ottamaan kantaa maailman menoon. Onneksi sukulaismies löysi aikoinaan kumppanikseen vaimon, joka hoitaa puhepuolta siinä perheessä, eikä puhumattomuuden ketju katkea. Kaikella rakkaudella tämäkin tuli kerrottua, ihan todella.