Matkailua vaan ei lomailua

Olemme asettuneet asumaan toistaiseksi tänne Rio de Janeiroon, Ipaneman ja Leblonin välimaastoon. Minä olen kotirouvana täällä, ja puolisoni ahertaa. Päivien kulku on vaihtelevaa, ja erilaisuuksia Suomeen löytyy! Nautin suunnattomasti vuoden vuorotteluvapaasta omasta leipätyöstäni. Kerrankin saa olla vain sivustakatsojana ja tarkkailijana. Siitä lähti ajatus myös tämän blogin pitoon. Katsotaan nyt, miten tämä edistyy jatkossa. Ajanpuutteeseen tämä tuskin kaatuu, vaikka tekemistä olenkin löytänyt päiviini. Eikä ole edes pieniä lapsia hoidettavana, aika vaan hujahtaa eteenpäin, niinkuin ole kuullut vanhenemiseen kuuluvan.

Viihtyisyydestä viis, kunhan on keittomahdollisuus :) Pyykinpesukone on ihan tuossa jääkaapin vieressä, ei mahtunut kuvaan.

Pesen koneellisen pyykkiä siinä aamiaisen aikana ja lueskelen netin välityksellä suomalaisia lehtiä ja uutisia sieltä kotomaasta. Tarkistelen omat sähköpostini ja tutkin, mitä kavereille kuuluu naamakirjassa. Saatan tiskata aamiaisen astiat ja valmistaudun päivän koitokseen, eli rantakävelyyn. Tavoitteenani on kävellä joka päivä vähintään tunti rannalla, ja sitten uinti päälle tässä majapaikkamme Country residenssin altaalla. Täytyy myöntää, etten tuohon uimatavoitteeseen ole joka päivä päässyt, täällähän on talvi nyt. Rion talvi voisi vastata melko lailla Suomen kesää, ainakin tämän astisen kokemukseni perusteella. Täällä saattaa olla pari hyvinkin kuumaa päivää perätysten, ja sitten seuraa yleensä vähintään yksi sadepäivä. Jos tuulee, lämpötila voi olla alle kahdenkymmenen. Öisin on kuitenkin lämmintä, yleensä siinä 18 astetta, vähintään. Pitkähihaista en ole vielä tarvinnut kertaakaan, vaikka semmoinenkin matkaan lähti.

 Rantakatu Ipaneman Arpoadorin päästä, näkymä Lebloniin ja vuoren rinteellä olevaan favelaan.

Allas, joka odottaa uimareita

 

 Allasuiminen ei siis ole toteutunut toivotusti, vettä ei lämmitetä siellä ja kylmänä päivänä se tuntuu tosi viileältä. Koetan kyllä karaista itseäni lisää. Kävelystä en sen sijaan ole tinkinyt, paitsi kaatosateella J Rannalla kävely on tosi mukavaa mutta myös aloittelijalle rankkaa. Hiekka on upottavaa ja tarpominen pehmeällä alustalla tällaiselle punkerolle on haastavaa, etenkin vastatuulessa.

 Tässä Ipaneman alueella on paljon kahviloita ja erilaisia pikkukauppoja sekä ravintoloita. En tiedä, kuinka paljon ihmiset täällä viettävät aikaa kotonaan, mutta kaupungilla ja kahviloissa näyttäisi olevan aina väkeä. Niin, ja rannalla on porukkaa pelaamassa jalkalentopalloa ja tavallistakin lentopalloa. Jalkalentopallo on mielestäni jonkinlainen jalkapallopeli sijoitettuna rantalentiskentälle. Palloon ei ilmeisesti saa koskea käsin lainkaan. Palloa nostetaan jaloilla, päällä ja rintakehällä ja isku vastapuolelle suoritetaan näillä eväillä. Joukkue on kahden hengen suuruinen, ja monet vaikuttavat todella taitavilta. Pelaajat ovat useimmiten nuoria miehiä, mutta on tyttöjäkin joukossa sekä jokunen iäkkäämpi herrahenkilö. Olisin ehdottomasti tarjoutunut entisenä lentopalloilijana johonkin joukkueeseen, mutta akillesjänteet eivät taida kestää, kun eivät kestäneet aikaisemminkaan.

 Kaupoissa käynti on mielenkiintoista. Menin ostamaan uutta epilaattoria kodinkoneliikkeestä. Lasivitriinissä lukkojen takana oli monenlaista konetta näytillä. Esitetekstit olivat kaikki portugalin kielellä. Minua kiinnosti lähinnä se, onko laite verkko- vai akkukäyttöinen, ja se ei selvinnyt esitteistä, eikä missään näytillä olevassa laitteessa ollut johtoja näkyvissä. Sain nuoren tyttömyyjän avukseni. Olisin voinut puhua vaikka mandariinikiinaa, eikä tyttö olisi ymmärtänyt puheestani yhtään mitään. Portugalia hän osasi oikein hyvin, mutta se ei vielä kuulu minun CV:en. Seikkaperäisten eleiden ja äänimerkkien jälkeen tyttö ohjasi minut jollekin tiskille, josta toinen tyttö näytti laatikkoa, jossa himoitsemani vempele oli. Näpsäkkä neiti näpytteli minulle laskun ja näytti kassaa piilottaen samalla vempelelaatikon tiskin alle. Ymmärsin, että minun olisi pitänyt käydä maksamassa laite, jotta olisin saanut sen omakseni. En vain vieläkään ollut varma, minkälaista virtalähdettä laite käyttäisi, saati sitten sen muista varusteista.

Yritin edelleen elehtien ja englantia käyttäen saada lisätietoa laitteesta. Englanti tosin oli ihan turhaa, mutta pääsinpähän vähän pätemään. Tyttö pyysi minua odottamaan käsimerkkien avulla ja alkuperäinen myyjättäreni tuli ohjaamaan minua uudelleen lukkovitriinin taakse, tällä kertaa avainnipun kanssa. Hän aukaisi vitriinin minulle avuliaasti ja sain pitää näytekappaletta kädessäni. Eipä siitäkään tälle elektroniikan ihmelapselle ollut apua. Se kohta, missä yleensä näissä vehkeissä on johto, oli tulpattu kiinni. Otin jälleen elekielen avukseni, pärisytin ja esitin mahdollista johtoa, jonka pitäisi tulla laitteen perästä ja johtaa jonnekin. Sitten tytöllä välähti. Hän vei minut takaisin tiskille, jonka alla tuleva karvantappajani oli. Tällä kertaa tytöt kävivät keskenään sananvaihtoa jonka seurauksena pääsin tutkimaan laatikossa olevaa laitetta tarkemmin. Päädyin tarkastukseni perusteella ostamaan sen. Sain lapun käteeni jonka kanssa menin kassajonoon. Maksettuani laitteen, menin taas edellä mainitulle tiskille jonottamaan, jotta saisin vempeleeni haltuuni. Myyjä numero yksi kävi muuten kiittämässä minua ihan englannin kielellä ollessani kassalla maksupuuhissa! Harmittelin jälkeenpäin, etten tajunnut kiittää häntä portugaliksi, sen kun osaan. Obrigada!