Feira, markkinat



Joka sunnuntai Ipaneman ja Copacabanan välimaastossa, parin korttelin päässä rannalta, suurehkolla torilla, järjestetään markkinat. Paikalliset myyvät tekemiään artikkeleita. Korut ja taide-esineet sekä

taulut ovat näkyvästi edustettuina. Nahkatuotteita löytyy myös, laukkuja, lompsia, vöitä ja kaikenmaailman killuttimia. Ja ainakin yksi paikallinen pallotaituri.


En pysty sanomaan mistä metallista korut on valmistettu, hinnasta päätellen niissä ei ole ainakaan kultaa käytetty. Mutta voi miten kauniita helmiä, korvakoruja ja kaikenlaista kivaa, mitä tällainen harakka haluaisi ylleen ripustaa! Olen sortunut vasta yksiin korvakoruihin. Ostatin puolisolla ihanat, killuvat kukkaset, jotka mielestäni puvustavat minua oikein hyvin. Tosin sitten tuli sellainen olo, että kaulassa olisi pitänyt olla jotain kiiltävää, nilkassa jotain välkkyvää ja ehkä ranteessakin jotain kimaltavaa. Hinnatkin olisivat olleet kohdallaan, mutta sinne jäivät odottamaan seuraavia markkinoita! Pitää oikein ihmetellä omaa itsekuria tällä kertaa.

Tämän hetkinen koruttomuuteni johtuu siitä, että jätin lähes kaikki perintökalleudet kotiin. Olin lukenut Brasilia-tietoisuutta etukäteen, ja joka sivustolla varoitettiin varkaista, jotka taitavasti nappaavat viattoman turistin arvoesineet. Tähän asti olenkin saanut olla varkailta rauhassa. Paikalliset ovat varmaan katsoneet, ettei tuo maatiaistäti ole rosvoamisen väärti. Kun kuljen kaupungilla, mukanani on yleensä vain sen verran rahaa, kuin arvelen sillä reissulla tarvitsevani. Puhelin, jota käytän lähinnä kuvaamiseen, on pakattu olkalaukkuun, joka kulkee vatsan päällä ja on vetoketjulla varustettu. Laukku oli muuten löytö markkinoilta. Se on valmistettu nahkasta käsityönä, siinä on vetoketju ja vielä kaksi pikkutaskua vetoketjulla, eikä maksanut kuin noin 10 euroa. Löytöinä voisi myös pitää muutamaa edullista rantamekkoa, jotka lähtivät ihan huomaamatta matkaan. Puoliso huokaili, että nyt se sitten alkoi. Mitä lie tarkoittanut, en ymmärrä.

 

Brasiliaan liittyviä sivustoja on melkoisen paljon netissä. Olen surffaillut satunaisilla sivuilla, kun olen etsinyt hyödyllistä tietoa täällä olon yksinkertaistamiseksi. Paikallisen kulttuurin ymmärtäminen olisi myös tärkeää, etenkin kun kommunikointi on vielä ihan käsimerkkien varassa. Tapoihini kuuluu, että kerron sitten löytämäni tietouden puolisolle. Olen jakanut tietoutta tomaattisodasta joka täällä on käyty, muotiasioista ja monesta muustakin aiheesta. Mainitsin tällaisen tiedonjakamisen yhteydessä, että Suomen Brasilian suurlähetystön sivuilla kerrotaan, että brasilialaiset arvostavat suomalaisten koulutusta ja teknistä osaamista. Suomalaisten tapa hoitaa bisnestä ilman korruptiota on arvostuksen aihe. Jatkoin juttua siitä, miten brasilialaiset naiset käyvät kerran viikossa kauneushoitolassa, ja arvelin, että minun täytyy alkaa elämään paikallisten tapaan. Sen verran puoliso kuunteli, että huomasi kysyä, kerrottiinko suurlähetystön sivuilla myös kauneushoitoloiden nimet. Tai ainakin jotain sinnepäin, kyseenalaisti lähdetietouden aitouden kuitenkin.

Kauneushoitoloita näkyy katukuvassa melko paljon. Jostain luin, että kauneudenhoitoala on täällä kovassa nousussa. Kauneuskirurgiaa käytetään paljon, ja hampaiden kuntoon panostetaan. Väestö hoitaa hampaitaan, oikomaraudat ovat täällä melko tavallinen näky monenkin suussa. Hammaslääkäreiden kehutaan olevan taitavia (tämä tieto on jostain nettisivulta) ja ilmeisesti hinnat ovat kohtuulliset, koska ihmisillä on varaa hoitaa hampaitaan. Terveydenhuoltojärjestelmään täällä en ole vielä perehtynyt. Jonkinlainen kunnallinen systeemi on olemassa, johon kuulemma ambulanssi vie sairastuneet ensisijaisesti, jollei ole vakuutusta yksityiselle puolelle.

Täällä on muuten koulut vielä käynnissä. Pieniä koululaisia on katukuvassa arkiaamuisin ja iltapäivisin, kun koulut loppuvat. En ole ihan varma, milloin täällä alkaa kouluista lomakausi. Oli kuitenkin kiva katsoa rannalla koululaisryhmää, joka oli opettajan johdolla tullut pitämään liikuntatuntia rannalle. Jonkin sortin pallopeliä siinä viriteltiin, Brasiliassa kun ollaan. Pallon potkiminen tai yleensäkin pallolla leikkiminen taidetaan täällä opettaa jo kehdossa ihmisille. Paikallisesta televisiosta tulee monelta kanavalta jalkapalloa tai muuta urheilua. Kaikki ohjelmat on puhuttu päälle portugalin kielellä. Meillä on onneksi kaksi televisiota tässä huoneistossamme. Siitä, mitä minä katson, ei toistaiseksi tule urheilua. Siinä on semmoinen estonappi urheilulle ja nappi, josta saa kielen vaihdettua englanniksi. Käytän molempia hyvin tunnollisesti.