Rantahommia

Meri on uskomaton. En varmaan kyllästy koskaan katselemaan sitä. Samalla lailla Suomessa voi järvimaisemaa tuijottaa tuntitolkulla, ja aina se on yhtä mielenkiintoinen.

Täällä on ollut joka päivä meidän oloaikanamme rannassa punaiset varoitusliput ja se tarkoittaa vaarallisia virtauksia meressä. Uimaan menemistä ei silloin suositella. Aallot ovat korkeita ja läiskyvät rantaan pitkälle kastellen mukavasti varpaita. Vesi ei ole kovin lämmintä, mutta ei kylmääkään, vaan sellaista sopivan virvoittavaa. En ole kertaakaan käynyt uimassa meressä, vielä, enkä edes kastelemassa itseäni. Ellei meressä käymiseksi lasketa sitä, että kävelen ihan meren rannassa, ja jalat toisinaan kastuu.

 

Rannallaolijat näyttävät mieluusti menevän matalaan hiekkaan ottamaan aaltoja vastaan. Uimareita ei juurikaan ole, ehkä johtuen punaisista varoituslipuista. Surffareita on paljon. Mitä suuremmat aallot, sitä parempi! Mahdottoman rohkeita nuoria, useimmat poikia, mutta tyttöjä on myös tässä porukassa. Veteen astellaan lauta kainalossa. Lauta on sidottu toiseen jalkaan arvioni mukaan metrin mittaisella narulla, tai köydellä. Sitten kun tulee iso aalto, hyökätään laudalla vatsalla maaten aallon läpi kohti avomerta. Jos käy tuuri, tai taito on kohdallaan, pääsee tyrskivien aaltojen läpi hivenen tyynempään kohtaan odottamaan seuraavaa aaltoa, jolle lauta ohjataan seisten. Hienon näköistä touhua, kun sen osaa. En ole vielä yrittänyt, ja voi olla ettei sellaista lautaa löydy, joka minut nostaisi aallon päälle.

 Lenkkieväs

Rantamuoti täällä on mielenkiintoista. Pakkohan sitä on katsella, jotta pysyy ajan hermolla. Ensinnäkin, rannat ovat täällä hyvässä käytössä. Ihmiset lenkkeilevät, ottavat aurinkoa ja tulevat vain viettämään aikaa rannalle. Hyväkuntoiset ihmiset hölköttelevät hietikolla tai kävelykadulla, joka myötäilee rantaa. Pukeutumiskoodi on hyvin urheilullinen niillä jotka urheilevat. Lenkkarit, urheilushortsit, vesipullo ja nappikuulokkeet näyttäisivät kuuluvan urheilijoiden vakiovarusteisiin. Merkkejä en ole tutkinut tarkemmin. Sen verran olen minäkin muodissa mukana, että ostin shortsit kävelyä varten.

 

Naiset käyttävät rannalla lähes poikkeuksetta bikineitä. Yläosattomissa täällä ei oteta aurinkoa. Muotoon, ikään tai kokoon katsomatta joka naisella on rinnuksia jotakuinkin peittävät läpykät ja takaliston päällä, tai pitääkö sanoa takapuolivaossa nirunaru, joka antaa molemman kannikan vapautuneesti keikkua kantajansa mukana. Monia tämä muoti pukee oikein hyvin, ja on varmasti ilo usean silmälle. On sitten toisia, joiden motiiveja en ymmärrä käyttää moisia kapistuksia. En ole itse tähän muotiin sortunut, vaan pukeudun konservatiivisesti koko takamuksen ja etumuksenkin peittävään alaosaan. Tänään vastaani käveli rouva, jolla oli elopainoa varmaankin ylikin sata kiloa. Suurin osa kiloista oli tipahtanut rintavarustuksen alapuolelle, eikä sekään ollut ihan vaatimaton. Ikää ilmestyksellä oli lähemmäs 60 ja pakarat iloisesti hölskyen hän nautiskeli auringosta. Eikä hävennyt itseään yhtään. Voisiko tässä sittenkin olla jotain opittavaa suomalaiselle itsensä piilottajalle? Jaa, olihan siellä Lahdessa itsensä paljastaja, ihan viikko sitten ja vallan Ankkurissa? Että se siitä opista.

                                                                                                      Punainen lippu ei haittaa lautailijoita 

Miesten rantamuoti on jokseenkin samanlaista kuin Suomessakin. Löytyy perinteistä uikkaria ja pitkälahkeista mallia. Surffareilla on lisäksi jonkinlainen märkäpusero uimahousujen kanssa. Mitään kovin raflaavaa ei miesten keskuudessa ole näkynyt. Jonkin verran samaa sukupuolta olevat herrahenkilöt nautiskelevat rantaelämästä näyttäen avoimesti hellyyttään toisilleen. Täällä taisi tulla ihan lähimenneisyydessä laki, joka sallii avioliitot saman sukupuolen kesken.

 

Minua on pyydetty pari kertaa rannalla kävellessäni ottamaan valokuva, kohteena ovat olleet molemmilla kerroilla nuorehkot naiset. Kerroin tästä puolisolle, arvelin olevani niin kiltin näköinen, että minua uskaltaa vieraat pyytää. Tai sitten näytän vain niin taitavalta kuvaajalta, voisi olla yksi mahdollisuus. Puoliso totesi, että voi olla niinkin, etten näytä kovin paljon varkaalta, ja jos varastaisin kameran, en pääsisi ainakaan karkuun. Joten, HennaKoponenFotography, ei tarvitse pelätä, että tulisin samoille kuvaussessioille!

Pitää vielä mainita, että tänään tullessani rantakävelyltä talomme edustaa päivystävät ovimiehet käännyttivät minut pääovelta pois. He ohjasivat minut ystävällisesti kulkemaan autotallin läpi jalkojen suihkuttelupaikkaan, jossa pukumies neuvoi minua huuhtelemaan jalat ja rantasandaalit. Hieman minua nolostutti, minulla oli niin likaiset jalat ovimiesten mielestä, etten voinut mennä pääovesta sisälle. Muutama hiekanmurunen nyt saattoi olla jäänyt varpaisiin, minunkin mielestäni. Sitten pääsin, takaovien ja pitkien käytävien kautta hisseille ja huoneistoomme. Nyt se selvisi minulle mitä nämä herrat tuolla alaovella tekevät, sen lisäksi että avaavat ovia. He varmistavat, että asukkaat pesevät varmasti jalkansa edes kerran päivässä.