Viinakset mielessä, sadepäivänä

Tänään on sadepäivä, ja kaikenlaista tuli mieleen.

Yksi rantaterassi, tarjoilulla

Suomeen on kuulemma saatu ensimmäinen terassi, johon alaikäiset voivat mennä. Kysymyksessä on nuorison itse ideoima juttu pääkaupunkiseudulla, Hesarin nettilehden mukaan. Kesäterassi, jolla ei ole anniskeluoikeutta.  Eli alaikäiset halusivat oman terassin, koska eivät voi mennä Suomessa terasseille, joissa on anniskelu, edes vanhempiensa kanssa. Mutta menevätkö vanhemmat nuoren kanssa kuppilaan, jossa ei tarjoilla väkeviä? Jätetäänkö mieluummin lapset parkkiin terassin ulkopuolelle, niin kuin koiratkin, jotta vanhemmat pääsevät baariin istumaan ? Näinkö oikeaa asennetta ja järkevää suhtautumista alkoholiin opetetaan?

Miksi toisaalla maailmassa on täysin luonnollista, että voi ostaa viinipullon tai muutkin tarvitsemansa alkoholipitoiset juomat ruokakaupasta? Meidän nykyisessä lähiruokakaupassamme, Rio Zona Zulissa, on pieni ruokailuun ja kahvitteluun tarkoitettu alue. Tänne alueelle voi tilata pitsaa, erilaisia voileipiä ja salaatteja. Aluetta voisi verrata Citymarketin tai Prisman kahvilaan. Poikkeuksena on se, että asiakas voi hakea saman kaupan hyllystä viinipullon ja nauttia sen sisällön tilaamansa aterian kanssa.  Ja jos viiniä jää yli, sen voi ottaa mukaan. Kaikkihan tietävät, että jos Suomessa tilaa ravintolaan viinipullon, se on juotava siellä loppuun, vaikkei justiinsa silloin tekisikään mieli enempää. Harmillista kyllä, ystävällinen tarjoilija ei pakkaa loppujuomisia mukaan nautittavaksi sopivampana hetkenä.

Rannalla täällä niin kuin monessa lomakohteessa Suomen ulkopuolella voi tilata melkein mitä vaan juomaa. Saatavilla on niitä caipirinhoja, joita aikaisemmassa kirjoitelmassani mainostinkin. Nyt olen jo kokeillut ananascaipirinhan, maracuja on parempi. Tarjolla on tietenkin myös vettä, olutta, limpparia ja mehuja. Vanhemmat voivat ottaa ihan siinä istuskellessaan aurinkotuolissa vaikkapa oluen, tarjoilija tuo rannalle asti. Ei tarvitse mennä erikseen aidatulle alueelle sitä nautiskelemaan, poissa toisten silmistä. Eikä kukaan vaikuta olevan humalassa tai päihtynyt, hauskaa sen sijaan monella näyttää olevan. Niin lapsilla kuin aikuisillakin. Juju on tietysti siinä, ettei näissä tilanteissa juoda päihtymistarkoituksessa. Haluan uskoa, että me suomalaiset pystymme samaan. Olen varma siitä, että ne, jotka haluavat päihtyä, löytävät siihen keinon, aitojen kanssa tai ilman.

Suomalaisten väitetään olevan rajojen ja kontrollin ystäviä. Tänä kesänä kuulemani mukaan järjestysmies oli ottanut lapselta tikkarin pois tämän ollessa menossa kesätapahtumaan. Suomessa siis. Eväiden tuonti oli kielletty kyseiseen tapahtumaan, ja järjestysmies tulkitsi tikkarin evääksi. Sääntöjä pitää noudattaa, niin maailma pysyy mallillaan. Minulla ei ole mitään sääntöjä vastaan, enkä ole anarkismin kannattaja. Säännöt ja ohjeet luovat turvallisuutta ja mielenrauhaa. Jossain asioissa vain toivoisi, että maailmassa käytettäisiin tervettä järkeä sen sijaan, että vedotaan siihen, että näin sanoo ohjekirja. Että jotenkin joustettaisiin niiden rajojen sisällä, joita on pakko olla. Sillä lailla, että kaikilla olisi hyvä olla. Ehkä voisi olla niin, että kun saa vapautta käyttää omaa harkintakykyä, myös vastuuntunne kasvaa.

Me odotamme kiltisti, kun liikennevaloissa vaihtuu vihreä väri ennen kadun ylittämistä.Seuraava auto voi tulla vasta ylihuomenna, mutta me odotamme. Vihreällä valolla liikutaan, punaisella ei. Niinhän jo liikennelaulussa laulettiin minun lapsuudessani. "On valo vihreä, nyt katu ylitä." Täällä on taas kaikki toisin. Katu ylitetään silloin, kun ei autoja ole näkyvillä. Yleensä autoja on ja paljon. Siitä ei pidä välittää, koska aina voi juosta auton alta pois ja saada lisää meteliä maailmaan, kun hermostuneet kuskit painavat jarrua ja torvea. Vain tollot ja kaltaiseni turistit seisovat liikennevaloissa ja odottavat valojen värin vaihtumista. Puolison naamalla ehtii meikäläisen kanssa odotellessa vaihtua värit vihreästä punaiseen moneen kertaan, mutta melko hyvin äänet ovat pysyneet sisällä.

                                                                                                                      Pari paikallista bomberia

Täällä ei ole kiire kuin ajoneuvojen kuljettajilla. Liikenne on ihan hirmuinen, ajoneuvoilla vauhti on varmasti keskustan alueella lähemmäs sata kilometriä tunnissa. Kuskit polkevat kaasun pohjaan, vaikka seuraavat liikennevalot olisivat jo näkyvissä. Liikennerajoituksia ei ole näkynyt teiden varsilla, eikä poliisitkaan paneudu näihin pulmiin. Meteli on kakofoninen, torvet soivat, jarrut vinkuvat ja pakoputket laulaa. Toisin on kaupan kassoilla. Siellä ei ole kiirettä kenelläkään. Kesken ostostapahtuman saattaa kassaneiti alkaa keskustelemaan naapurikassan kanssa, ja yleensä keskusteluun liittyy kolmaskin henkilökunnan jäsen. Varmaankin tärkeitä asioita siinä käydään läpi. Vaikea sanoa, kun en ymmärrä paikallista kieltä. Siinä voi seisoa asiakas jos toinenkin odottamassa, että pääsee maksamaan ostoksensa. Olen huomannut, että riolaiset aloittavat ostostensa syömisen jo kassajonossa. Valmistautuvat siis pitkään jonotusaikaan hyvillä eväillä. Tämä on ihan totta, varmasti.


Ja, ettei kenellekään jää epäselväksi. Lapsia pitää suojella aikuisilta, jotka eivät hallitse juomistaan tai muiden päihteiden käyttöään. Kenenkään ei pitäsi elää lapsuuttaan humalaisten kanssa.